Kulttuurista

torstai 26.6

Aarilla oli touhukas ilta. Keskustelimme kulttuurista ja teimme työtä yhdessä.

Mikkelin ja Pieksämäen seudun multiin pantiin perunaa. Näin turvataan niiden
ruokahuolto. Juvan ja Savonlinnan seuduille istutettiin kukkia, eli näköä ja henkeä.

Olemme ottaneet Tellervon neuvoista vaarin. Työ alkaa sujua.

Eeva tutustui aariin ja paikalla olleet a-liiton jäsenet kutsuivat hänet asiantuntijaksi
yhdistykseen. Eevan erityisalana on kulttuurien tutkimus.

Ei liennyt sattumaa, että Vesa löysi perunan istutuksessa maasta rautaesineen.
Kulttuuriasiantuntijamme ankara katse ei vielä johtanut tarkempaan analyysiin.
Esine puhdistetaan ja sitten voimme tarkemmin tutkia, viittaako se
alueella ennen meitä työtä alueella tehneisiin ihmisiin.

Opimme, että alueella on useita historiallisia kerrostumia, joita ei heti ensi silmäyksellä
huomaa eikä löydä, ellei tutki hieman pintaa syvemmältä. Sellaista on kulttuuri.

Kun kulttuuria luodaan ja uudistetaan, törmätään vanhoihin kulttuurisiin kerroksiin. Niihin
kannattaa suhtautua vähintään kunnioituksella, ainakin suurella ymmärtämyksellä.

Tänään myös naapurialueilla oli vilkasta. Meno on paikoin hyvin kansainvälistä. Kaikkien
aarien kehittäjät eivät ole syntyperäisiä suomalaisia. Heidän kanssaan pääsemme ehkä jossain
sopivassa tilanteessa kanssakäymiseen. Kyseisten aarien kehittäjien ruokahuolto tuntui toimivan hienosti: pizzataksi viiletti aarin reunaa.

Kulttuuria siis luotiin, havainnoitiin ja opiskeltiin.

Työvälineitä ja investointeja

Keskiviikko 25.6

Aarille tehtiin tänään ensimmäinen investointi. Tytti lahjoitti metrisen lipstikan,
jotta päästään hyvin alkuun.

Kävin istuttamassa tuon komean taimen aarille. Olimme yhdessä (kahvipöydässä)
päättäneet sijoittaa Mikkelin seudulle. Lipstikka toi seudulle selvästi uutta ryhtiä ja
lupauksen tulevasta. Taimi kohoaa komeasti, ikänkuin uhmakkaasti aarin silhuetissa.

Inhimillinen työ on artefaktien välittämää. Selvin sanoin: työssä tarvitaan työvälineitä.
Maan muokkaaminen ilman työvälineitä on mahdotonta. Ostin tänään
uuden talikon. Se osoittautui mainioksi käännetyn maan pöyhimiseen. Tarvitaan
lapioita. Ja niiden käyttäjiä.

Aarista on myös puhuttu, tänään viimeksi kahvipöydässä. Aari on lähtenyt elämään mielikuvissamme. Kuviteltu aari kehittyy eri tahtiin kuin fyysinen. Se tietää hyvää.

Kuviteltu aari on myös tosi. Se on mahdollinen aari.

Aloittaminen

Aarin kehittäminen käyntiin keskiviikkona 18.6 2008.

Paikalle oli yleisellä kutsulla saapunut mukavasti väkeä: Torsti, Marko, Päivi, Sanna, Vesa sekä Vertti ja Viola.

Ensimmäisenä vaiheena oli aarin silmämääräinen hahmottaminen ja pintapuolinen havainnointi. Aari näytti hyvältä. Paikka on suhteessa muihin hieman ylempänä,
ikäänkuin kuningaspaikalla. Maa näytti odottavan muokkajiaan.

Aari on voimakkaassa mutoksen tilassa (vihermassaa pukkaa), joten voimme todeta, että
muutosta tapahtuu ilman kehittämistäkin. Tarkoituksemme on kuitenkin tarttua muutoksen ikiaikaiseen pyörään ja ryhtyä kampeamaan sitä tahdottuun suuntaan. Haluamme tehdä muutoksesta kehitystä, tahdomme antaa muutokselle suunan ja merkityksen.

Ensimmäisenä toimenpiteenä paikalle perustettiin kenttätoimisto (pöytä ja tuolit) sekä aloitettiin asiaankuuluva juhlinta. Kohotimme maljoja sekä maistelimme mansikoita ja suklaata. Pieni sade ei haitannut läsnäolijoita, vaan etenimme nopeasti päättämään, että aarin
kehittäminen ei ole yksilön vaan yhteisön asia. Siihen tarvitaan "meitä".

Perustimme yhdistyksen. Nimeksi annettiin a-liitto. Puheenjohtajaksi (ja sihteeriksi) valittiin Torsti ja jäseniksi otettiin kaikki läsnäolevat täysi-ikäiset henkilöt. Yhdistyksen tarkoituksena on lyhyesti: edistää aarin kehitystä ja kilpailukykyä. Yhdistykseen voi myöhemminkin liittyä jäseneksi mikäli kiinnostusta aarin kehittämiseen löytyy.

Hallinnollisten muodollisuuksien jälkeen ryhdyttiin (suunnittelu)työhön. Aarille laadittiin yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Alue jaettiin neljään yhtäsuureen osaan (seutukuntaan). Keskellä varattiin vapa-alue, eräänlainen coop-forum (yhteistyöfoorumi). Osituksen jälkeen oli vuorossa lapiotyöt.

Paikallinen aluekehittämisen asiantuntija, Tellervo tuli vierailemaan aarilla. Hän oli tarkkaillut ryhmämme toimintaa tunnempaa ja rohkaistunut kyselemään tarkoituksiamme.
Kerroimme Tellervolle asiat niinkuin ne ovat ja hän puolestaan antoi meille ystävällisiä neuvoja, mitä aarilla pitäisi tai kannattaisi tehdä. Kuuntelimme tarkasti ja kirjasimme ylös.

Oli todella hienoa, etä vain noin 1,5 tunnin kehittämisen jälkeen saimme ensimmäisen vieraan aarille. Hän jakoi meille arvokasta paikallistietoa ja osallistui muokaustyöhön. Tellervo innosti meitä kovasti, vaikka hänen mielestään olimmekin saaneet "koko alueen huonoimman paikan".

Meistä a-liiton jäsenistä aari oli kuitenkin hyvin kehityskelpoinen emmekä jaksa epäillä, etteikö siitä vielä kehity kilpailijoitaan kukoistavampi.

Poistuimme aarilta noin klo 20.00.