Persiljaa - hieno juttu!

12. syyskuuta (3 kk aloittamisesta)

Aarin perunan vei rutto. Ei onnistunut sato tällä yrittämisellä. Aarin sato pitää korjata 29.9 mennessä, muuten tulee noutaja, tai myrkky - näin sanottiin kyltissä.

Helppo juttu. Kävin korjaamassa sadon. Sipulia ja nippu persiljaa.


















Tuoreen persiljan tuoksu on hieno, raikas ja vehreä.

Ennen kuin alkaa ankara pohdinta tulevasta, taidan tehdä keiton, tai piirakan.

Persiljan vihreä väri on kaunis - kannatti istuttaa.

Miksi - Äiti maa - miksi?

keskiviikko 20.8

Aarin peruna ei voi hyvin. Aavistelut ja lehtitiedot
perunasadon jäämisestä keskinkertaiseksi ovat
valitettavasti realisoitumassa aarilla.

Jatkuva sade. Taimien ei voi sanoa kukoistavan.
Sato on vakavasti uhattuna, ehkä jo menetetty.

Miksi?

Se on vaikea mutta samalla tärkeä kysymys.

Miksi Äiti maa päätti opettaa juuri meitä? Miksi
meidän ei annettu yrittää? Miksi edes aloitimme,
olisiko ollut viisaampaa olla tekemättä?

Tutkija kysyisi miksi kysymyksen sijasta - miten?

Miten istutitte ja hoiditte? Oliko teillä riittävästi
tietoa ja taitoa? Pohditteko ennen kuin teitte?

Jälkiviisasta asiantuntijapuhetta. Olihan meillä
henki ja yritys, luja tahto tavoitteeseen. Sehän
on väärin, jos me emme onnistu.

Usko ja toivo ovat lujilla. Onko kaikki ollut turhaa.
Ajatus koko hommasta luopumisesta on lähellä.

Mutta voiko aarin kehittämisen lopettaa. Voimmeko
vain lähteä ja jättää aari taaksemme. Eikö meillä
ole mitään velvollisuuksia aaria kohtaan.

Maasta olet sinä tullut.

Elämä opettaa

tiistai 5.8

Kun elää - oppii - ettei kaikki mene aina niin kuin
etukäteen ajattelee. Tämänpäiväinen käynti aarilla
todistaa konkreettisesti tämän tosiasian.

Kasvu on ollut heinäkuun kuumimpina päivinä hurjaa.
Aari on tuottanut vihermassaa reilusti yli odotusten.

Kukkapenkit sen sijaan eivät ole aivan niinkuin ajateltiin.
On ilmeistä, että niiden osalta tavoitteet pitää asettaa
uudelleen. Ei tule kukista alueen päätuotetta tänä vuonna.

Peruna on kasvanut. Sanomalehdissä on ollut uutisia, että perunarutto
uhkaa satoa monin paikoin. Aarin peruna voi sairastua.

Ennen ihminen oli satoineen täysin luonnon armoilla. Ei siis
ihme, että luontoa kunnioitettiin ja palvottiin. Jumalia
lepyytettiin, jotta henki säilyisi.

Ihminen elää edelleen luonnosta, mutta sen hallinnan tavat
ovat kehittyneet. Luonnon käyttö on rationaalista ja tietoista,
kertyneeseen tietoon ja osaamiseen vahvasti perustuvaa.
Silti emme voi tietää tuleeko rutto aarille vai ei.

Kun elämä koettelee, toiset jaksavat kuitenkin olla kekseliäitä.
Nykyään puhuisimme luovuudesta tai innovatiivisuudesta. Sama
asia ja tarkoitus. Pitää olla neuvokas, jos haluaa selvitä tilanteista,
jotka näyttävät mahdottomilta edetä.

Kekseliäisyyttä on se, että kykenee tarkastelemaan tilannetta avoimena,
vaikka se näyttäisi umpikujalta. Tämä kyky on taannut ihmiselle tien
laajenevaan kehitykseen ja auttanut hänet selviytymään äärimmäisistäkin
tilanteista.

Viisas ihminen sopeutuu ja ottaa opiksi. Hän kirjaa kokemuksia ja välttää
tekemästä samoja virheitä. Tämä on aarin kehittämisessäkin tärkeätä.

Otetaan opiksi, eikä lannistuta vastoinkäymisistä. Ne kuuluvat elämään.

Kasvua -Agri Cultura!

torstai 17.7 (neljä viikkoa aloittamisesta)

Aarilla on alkanut uusi historiallinen vaihe. Edessämme on
elämän ja kasvun ihme!

Noin neljä viikkoa sitten tekemämme työ on alkanut "tuottaa hedelmää".
Ensimmäiset taimet puskevat maasta kohti taivasta, aurinkoa ja uutta
elämää.

























Vasemmalla aarin perunan ja oikealla kukkapenkin varhaista kasvustoa 17.7.

Peruna on suomalaisen ruokakulttuurin vahva osa. Siitä
on hyvä lähteä liikkeelle. Perunan voimin on edetty sodissa,
miksei sillä menestyttäisi aarillakin.

Agri Cultura - maanviljelyn taito - on tunnetusti inhimillisen
kulttuurimme perusta. Aarilla on nyt koettu tämän tuhatvuotisen
ketjun ainutkertainen tapahtuma. Ihminen on muokannut maata
ja luonut tiedolla ja taidolla - vuorovaikutuksessa luonnon kanssa -
kasvua.

Maanviljely on välttämätöntä. Mutta aarin kehittäminen ei nykyisessä
globaalin talouden maailmassa voi yksin perustua maatalouteen.

On luotava myös muita tuotannon tapoja ja kulttuureja. Alueen
tuotannon monipuolisuus on yksi tärkeimpiä menestystekijöitä.

Tietoa ja arkeologiaa

torstai 10.7

Aarilta löydetty esine oli tänään alustavan tarkastelun alla.
Ensimmäisenä toimenpiteenä löytö piti puhdistaa siihen
kiinnittyneestä irtonaisesta aineksesta. Tämän toimenpiteen
jälkeen esine oli kuvattavassa kunnossa. Kuva ohessa.

Mikä tuo esine on?


Mistä se kertoo?


Mihin sitä on käytetty?


Kuinka kauan?

Kysymyksiä, joihin ei löydy heti vastauksia. Esineestä tiedämme vain sen, että
se on kulttuurinsa tuote. Kulttuurin, joka on ollut aarilla ennen meitä. Kulttuuri
on siis linkki meidän ja heidän välillä. Keitä he olivat, mitä he tekivät
aarilla?

Tämän esineen kautta konkretisoituu se tosiasia, että ilman tietoa esine
jää merkityksettömäksi. Se voi tulla kiinnostavaksi vain siihen liitetyn tiedon
ja merkitysten kautta. Jos tietäisimme siitä enemmän, voisimme rakentaa siitä
kertomusta, joka liittäisi Meidät Heihin, ihmisiin ja kulttuureihin ennen tätä aikaa.
Jos emme saa tietoa, tämä kohde hautautuu uudelleen omaan historiaansa.

Tiedon arkeologia tarkoittaa, että esineiden tavoin merkitykset ja tieto
kerrostuvat ajallisesti. Ajan kuluessa tietokin katoaa, häviää tietoisuudestamme,
ellei sitä tarkoituksella "kaiveta ja pidetä esillä". Siitä tulee tietoa, jonka
olemassaolosta emme tiedä. Ilman tietoista historiaa olisimme
tuomittuja elämään yksiulotteisessä nykyhetkessä.

Lienee siis selvää, että kunnioitamme tätä aarin löydöstä ja jatkamme sen
tutkimista. Yritämme hankkia siitä tietoa senkin uhalla, ettei
se juuri tänään liity aarin kehittämiseen. Otamme tietoisen riskin.

Jos tiedolla on arkeologinen luonteensa, eikö sillä ole myös futuristinen
olemuksensa?

Aari ja media

perjantai 4.7.

Aarilla tapahtuu muutosta joka päivä. Muutos on silmin nähtävä.
Vaikka kehittäminen loppuisi tänään, muutos jatkuu.

Tänään pohdin erityisesti aarin suhdetta mediaan. Tarkoitan lehtiä,
televisiota, radiota ja nettiä, jotka välittävät tietoa. Niitä voi kutsua
myös tiedotusvälineiksi.

Tiedotusvälineet luovat alueista jatkuvasti kuvaa, ne luovat alueista
sosiaalisesti ymmärrettäviä tarinoita. Alueesta rakennetut tarinat ja kuvaukset
muodostavat kaikkiaan aivan erityisen kerronnallisen kokonaisuuden, toisen
todellisuuden ja tietoisuuden.

Tämä kerronnallinen taso on aarin kehittämisen kannalta aivan keskeinen,
sillä siinä hahmottuu myös mahdollinen aari - sellainen kuin aari ei vielä ole.
Samalla tulee kerrotuksi myös mahdoton aari, eli sellaiset tarinat aarista, joita ei
uskota (nähdä) mahdollisiksi. Tarinat tulevat kerrotuiksi myös niille jotka eivät
ole itse kokeneet aarin fyysistä todellisuutta.

Aarin kehittäminen ei ole mahdollista ilman jaettuja käsityksiä
mahdollisista aareista. Aari tarvitsee välttämättä median. Siksi aarilla on tämä blogi.
Blogi on tällä hetkellä ainoa aarin tiedotusväline ja foorumi, jolla aarin kehittämisestä
voidaan keskustella. Blogissa käsityksiä mahdollisesta aarista voidaan jakaa.

Tulevaisuudessa aarilla voi olla oma lehti tai radiokanava, ehkä televisiokanavakin.
Jos joskus perustetaan Aarin Sanomat, niin se toimii aarin kehittämisen
merkittävänä välineenä, aaria koskevan keskustelun ja kuvittelun foorumina.

On vaikeata nähdä järjeväksi tilannetta, joka joillakin alueilla on käytäntönä.
Mikäli ottaisimme niistä oppia, meillä olisi Länsi-Aari, Itä-Aari ja ehkä vielä
Kaakkois-Aari ja Luoteis-Aari -nimiset sanomalehdet.

Kukin lehti kertoisi omaa tarinaansa. Kuva aarista kokonaisuutena ei sen
kehittäjille tai aarilaisille hahmottuisi. Ei hyvä. Hyvin huono.

Tiedotusvälineet ovat siis aarin kehittämisen kehällä - ytimessä on tieto.

Ilmaston ja ympäristön muutos

torstai 3.7.

Viime päivinä on satanut runsaasti. Säätä ja säätiedotuksia on tullut
katsotuksi hieman "toisin" kuin ennen: aarin näkökulmasta.
Hyvät säät ovat siunaus aarin kehitykselle, riittävät sateet ja auringon energia
ovat välttämättömiä kasvulle. Vettä ja paistetta tarvitaan, sopivasti.

On helppo ymmärtää maanviljelijän asennetta säähän. Säästä on moni asia
kiinni. Huono sää - huono sato. Säähän ei voi yksittäinen ihminen
juurikaan vaikuttaa. Siinä tuntee oman pienuutensa ja vahvakin nöyrtyy
välttämättömän edessä.

Sää vaikuttaa suoraan aarin elämään ja se on tärkeä ympäristötekijä.
Mutta aarin toimintaympäristössä vaikuttavat sään lisäksi monet muutkin
tekijät. Aari on osa globalisoituvaa maailmaa. Onkin mahdollista, että toisella
puolella maapalloa tapahtuva asia vaikuttaa elämään aarilla.

Voidaankin sanoa, että aarilla paikallisuus on erottamaton osa globaalia.
Aarin ymäristö muuttuu jatkuvasti ja monella tavalla.

Toimintaan aarilla vaikuttaa myös sosialinen ja kulttuurinen "säätila". Nämä
muutokset eivät sada niskaamme, vaan tulvivat eteemme lehdistä, televisiosta ja
muista medioista. Aluekehittäjien on seurattava valppaasti
"kulttuurisia ilmastonmuutoksia".

Talouden toimijoilla on omat, hyvinkin tarkat "säätiedotuksensa". Pörssit ympäri
maailmaa raportoivat talouden korkea- ja matalapaineista. On hyvin tärkeätä
olla perillä noista virtauksista, muuten menetät rahasi.

Aarin kehittämisessä on siis havainnoitava ja analysoitava mahdollisimman tarkasti
toimintaympäristön ekologisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia muutoksia.

Aarin kehittäjät eivät voi juurikaan vaikuttaa suuriin virtauksiin, mutta he
voivat pyrkiä viisaasti tulkitsemaan niiden vaikutusta oman alueen kannalta, ja
tietysti etsimään omiin vahvuuksiin perustuvia menestymisen mahdollisuuksia.

Säistä puhuminen on yksi parhaita yhteisiä puheenaiheita. Kuka niistä tietää?

Kulttuurista

torstai 26.6

Aarilla oli touhukas ilta. Keskustelimme kulttuurista ja teimme työtä yhdessä.

Mikkelin ja Pieksämäen seudun multiin pantiin perunaa. Näin turvataan niiden
ruokahuolto. Juvan ja Savonlinnan seuduille istutettiin kukkia, eli näköä ja henkeä.

Olemme ottaneet Tellervon neuvoista vaarin. Työ alkaa sujua.

Eeva tutustui aariin ja paikalla olleet a-liiton jäsenet kutsuivat hänet asiantuntijaksi
yhdistykseen. Eevan erityisalana on kulttuurien tutkimus.

Ei liennyt sattumaa, että Vesa löysi perunan istutuksessa maasta rautaesineen.
Kulttuuriasiantuntijamme ankara katse ei vielä johtanut tarkempaan analyysiin.
Esine puhdistetaan ja sitten voimme tarkemmin tutkia, viittaako se
alueella ennen meitä työtä alueella tehneisiin ihmisiin.

Opimme, että alueella on useita historiallisia kerrostumia, joita ei heti ensi silmäyksellä
huomaa eikä löydä, ellei tutki hieman pintaa syvemmältä. Sellaista on kulttuuri.

Kun kulttuuria luodaan ja uudistetaan, törmätään vanhoihin kulttuurisiin kerroksiin. Niihin
kannattaa suhtautua vähintään kunnioituksella, ainakin suurella ymmärtämyksellä.

Tänään myös naapurialueilla oli vilkasta. Meno on paikoin hyvin kansainvälistä. Kaikkien
aarien kehittäjät eivät ole syntyperäisiä suomalaisia. Heidän kanssaan pääsemme ehkä jossain
sopivassa tilanteessa kanssakäymiseen. Kyseisten aarien kehittäjien ruokahuolto tuntui toimivan hienosti: pizzataksi viiletti aarin reunaa.

Kulttuuria siis luotiin, havainnoitiin ja opiskeltiin.

Työvälineitä ja investointeja

Keskiviikko 25.6

Aarille tehtiin tänään ensimmäinen investointi. Tytti lahjoitti metrisen lipstikan,
jotta päästään hyvin alkuun.

Kävin istuttamassa tuon komean taimen aarille. Olimme yhdessä (kahvipöydässä)
päättäneet sijoittaa Mikkelin seudulle. Lipstikka toi seudulle selvästi uutta ryhtiä ja
lupauksen tulevasta. Taimi kohoaa komeasti, ikänkuin uhmakkaasti aarin silhuetissa.

Inhimillinen työ on artefaktien välittämää. Selvin sanoin: työssä tarvitaan työvälineitä.
Maan muokkaaminen ilman työvälineitä on mahdotonta. Ostin tänään
uuden talikon. Se osoittautui mainioksi käännetyn maan pöyhimiseen. Tarvitaan
lapioita. Ja niiden käyttäjiä.

Aarista on myös puhuttu, tänään viimeksi kahvipöydässä. Aari on lähtenyt elämään mielikuvissamme. Kuviteltu aari kehittyy eri tahtiin kuin fyysinen. Se tietää hyvää.

Kuviteltu aari on myös tosi. Se on mahdollinen aari.

Aloittaminen

Aarin kehittäminen käyntiin keskiviikkona 18.6 2008.

Paikalle oli yleisellä kutsulla saapunut mukavasti väkeä: Torsti, Marko, Päivi, Sanna, Vesa sekä Vertti ja Viola.

Ensimmäisenä vaiheena oli aarin silmämääräinen hahmottaminen ja pintapuolinen havainnointi. Aari näytti hyvältä. Paikka on suhteessa muihin hieman ylempänä,
ikäänkuin kuningaspaikalla. Maa näytti odottavan muokkajiaan.

Aari on voimakkaassa mutoksen tilassa (vihermassaa pukkaa), joten voimme todeta, että
muutosta tapahtuu ilman kehittämistäkin. Tarkoituksemme on kuitenkin tarttua muutoksen ikiaikaiseen pyörään ja ryhtyä kampeamaan sitä tahdottuun suuntaan. Haluamme tehdä muutoksesta kehitystä, tahdomme antaa muutokselle suunan ja merkityksen.

Ensimmäisenä toimenpiteenä paikalle perustettiin kenttätoimisto (pöytä ja tuolit) sekä aloitettiin asiaankuuluva juhlinta. Kohotimme maljoja sekä maistelimme mansikoita ja suklaata. Pieni sade ei haitannut läsnäolijoita, vaan etenimme nopeasti päättämään, että aarin
kehittäminen ei ole yksilön vaan yhteisön asia. Siihen tarvitaan "meitä".

Perustimme yhdistyksen. Nimeksi annettiin a-liitto. Puheenjohtajaksi (ja sihteeriksi) valittiin Torsti ja jäseniksi otettiin kaikki läsnäolevat täysi-ikäiset henkilöt. Yhdistyksen tarkoituksena on lyhyesti: edistää aarin kehitystä ja kilpailukykyä. Yhdistykseen voi myöhemminkin liittyä jäseneksi mikäli kiinnostusta aarin kehittämiseen löytyy.

Hallinnollisten muodollisuuksien jälkeen ryhdyttiin (suunnittelu)työhön. Aarille laadittiin yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Alue jaettiin neljään yhtäsuureen osaan (seutukuntaan). Keskellä varattiin vapa-alue, eräänlainen coop-forum (yhteistyöfoorumi). Osituksen jälkeen oli vuorossa lapiotyöt.

Paikallinen aluekehittämisen asiantuntija, Tellervo tuli vierailemaan aarilla. Hän oli tarkkaillut ryhmämme toimintaa tunnempaa ja rohkaistunut kyselemään tarkoituksiamme.
Kerroimme Tellervolle asiat niinkuin ne ovat ja hän puolestaan antoi meille ystävällisiä neuvoja, mitä aarilla pitäisi tai kannattaisi tehdä. Kuuntelimme tarkasti ja kirjasimme ylös.

Oli todella hienoa, etä vain noin 1,5 tunnin kehittämisen jälkeen saimme ensimmäisen vieraan aarille. Hän jakoi meille arvokasta paikallistietoa ja osallistui muokaustyöhön. Tellervo innosti meitä kovasti, vaikka hänen mielestään olimmekin saaneet "koko alueen huonoimman paikan".

Meistä a-liiton jäsenistä aari oli kuitenkin hyvin kehityskelpoinen emmekä jaksa epäillä, etteikö siitä vielä kehity kilpailijoitaan kukoistavampi.

Poistuimme aarilta noin klo 20.00.