Aarilta löydetty esine oli tänään alustavan tarkastelun alla.
Ensimmäisenä toimenpiteenä löytö piti puhdistaa siihen
kiinnittyneestä irtonaisesta aineksesta. Tämän toimenpiteen
jälkeen esine oli kuvattavassa kunnossa. Kuva ohessa.
Mikä tuo esine on?
Mistä se kertoo?
Mihin sitä on käytetty?
Kuinka kauan?
Mistä se kertoo?
Mihin sitä on käytetty?
Kuinka kauan?
Kysymyksiä, joihin ei löydy heti vastauksia. Esineestä tiedämme vain sen, että
se on kulttuurinsa tuote. Kulttuurin, joka on ollut aarilla ennen meitä. Kulttuuri
on siis linkki meidän ja heidän välillä. Keitä he olivat, mitä he tekivät
aarilla?
Tämän esineen kautta konkretisoituu se tosiasia, että ilman tietoa esine
jää merkityksettömäksi. Se voi tulla kiinnostavaksi vain siihen liitetyn tiedon
ja merkitysten kautta. Jos tietäisimme siitä enemmän, voisimme rakentaa siitä
kertomusta, joka liittäisi Meidät Heihin, ihmisiin ja kulttuureihin ennen tätä aikaa.
Jos emme saa tietoa, tämä kohde hautautuu uudelleen omaan historiaansa.
Tiedon arkeologia tarkoittaa, että esineiden tavoin merkitykset ja tieto
kerrostuvat ajallisesti. Ajan kuluessa tietokin katoaa, häviää tietoisuudestamme,
ellei sitä tarkoituksella "kaiveta ja pidetä esillä". Siitä tulee tietoa, jonka
olemassaolosta emme tiedä. Ilman tietoista historiaa olisimme
tuomittuja elämään yksiulotteisessä nykyhetkessä.
Lienee siis selvää, että kunnioitamme tätä aarin löydöstä ja jatkamme sen
tutkimista. Yritämme hankkia siitä tietoa senkin uhalla, ettei
se juuri tänään liity aarin kehittämiseen. Otamme tietoisen riskin.
Jos tiedolla on arkeologinen luonteensa, eikö sillä ole myös futuristinen
olemuksensa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti